Strömbergin hallia vuonna 2004. Kuva Unto Männistö.

Raija Männistö

Oy Strömberg Ab:n vuodet Kauhajoella

Vuonna 1975 Strömberg päätti sijoittaa osan Vaasan tehtaiden tuotannosta Kauhajoelle. Syynä muuttopäätökseen oli Vaasan tehtaiden sikäläisiin mahdollisuuksiin nähden liian nopea kasvu. Ensimmäinen tehdashalli, noin 5000m2 sosiaali- ja ruokalatiloineen valmistui keväällä 1976 Aron teollisuusalueelle. Tähän rakennusosaan sijoitettiin keittolevyjen ja vastusten valmistus. Ensimmäiset työntekijät, pääasiassa naisia, otettiin töihin elokuussa 1976. Ensimmäinen taloon palkattu ryhmä oli noin 30 henkilön suuruinen. Työntekijöitä koulutettiin työn ohessa ja kerrottiin työsuhdeasioista sekä sairaskassan palveluista. Työ oli tälle porukalle aivan uudenlaista. Naiset olivat aikaisemmin työskennelleet joko käsivälitteisissä puhelinkeskuksissa, ompelimoissa tai kotitöissä. Tuotantopäällikkönä Kauhajoella aloitti insinööri Unto Savola. Jo vuoden 1977 alkupuolella valmistui em. rakennuksen laajennus, myös n. 5000m2. Tähän osaan sijoitettiin sähkölämmittimien valmistus ja taloon otettiin lisää väkeä kokoamaan ja maalaamaan sähkölämmittimiä. Työn alkuvaiheessa myös heitä koulutettiin työsuhdeasioihin.
Yhtiön hallituksen päätettyä keväällä 1977 koko liesi- ja lämmitinryhmän siirrosta Kauhajoelle aloitettiin seuraava rakennusvaihe kesällä 1977. Uusimman osan harjakaisia vietettiin 9.12.1977. Harjakaisissa olivat paikalla niin Asuntohallituksen pääjohtaja Olavi Lindblom kuin Vaasan läänin maaherrakin Ahti Pohjonen, joka vajaa vuotta myöhemmin menehtyi tuhoisassa Rissalan lento-onnettomuudessa. Uusimpaan osaan sijoitettiin vedenlämmittimien valmistus sekä liesivalmistuksen levyosasto. Jälleen oli rakennuspinta-ala lisääntynyt yhdellä hehtaarilla. Vuoden 1978 keväällä oli taas yksi laajennus saatu päätökseen ja siihen laajennusosaan sijoittuivat sosiaalitilat ja konttori, jossa toimivat myynti, suunnittelu, laboratorio, laadunvalvonta ja hallintopalvelu. Valmistetut keittolevyt ja vastukset käytettiin kokonaan omassa tuotannossa. Sähkölämmittimien tuotanto vastasi koko Suomen tarvetta ja osa toimitettiin vientiin Pohjoismaihin. Sama tilanne oli vedenlämmitintuotannossa. Joulukuussa 1977 henkilökunnan määrä oli 100 henkilöä ja suunnitelmissa oli lisätä väkeä 150:een, kesään 1978 mennessä.
Kymi Oy hankki1980-81 omistukseensa Oy Strömberg Ab:n, jolloin yhtiön uudeksi nimeksi tuli Oy Kymi-Strömberg Ab vuoden 1983 alusta. Samalla Kauhajoen tehtaasta tuli Kymi-Strömbeerg Ab Kauhajoen tehtaat. Kauhajoen tehtaita "luotsasi" DI Timo Katajisto. Henkilökunnan määrä oli vuoden 1982 lopussa 366 henkilöä. Kauhajoen tehtaiden osuus koko yhtiön toimitusten arvosta oli 7 %. Näkymät vuoden 1982 lopussa vuodelle 1983 lupasivat tiukentuvaa kilpailua markkinaosuuksista kaikissa tuoteryhmissä. Kyseisiin kehitysnäkymiin vastattiin suuntaamalla investointeja sekä tuotantokoneistoon että tuotekehitykseen. Markkinoille tuotiin uusi liesisarja sekä mikroprosessorilla varustettu termostaatti makuuhuoneen sähkölämmittimiin.
Suuri työssäkäyvien määrä edellytti myös palveluja Aronkylässä. Pankkeja oli jopa kolme: Säästöpankki, Kansallis-Osake-Pankki ja Osuuspankki ja toimipa tehtaan omissa tiloissakin jonkin aikaa Yhdyspankin pankkipiste. Näiden lisäksi kylällä toiminut posti tarjosi myös pankkipalveluja. Suurta työntekijämäärää varten perustettiin työterveysasema, joka aloitti toimintansa "pikku-Viipurin" alueella Peltosen Martin omistamassa rivitalossa. Työntekijät kävivät siellä Ala-Ikkelän Paulan tarkastuksissa. Myöhemmin Työterveysasema muutti silloiseen Säästöpankin kiinteistöön ja Uusimäen Satu toimi työterveyslääkärinä. Aronkylässä aloitti toimintansa myös Suupohjan Fysikaalinen hoitolaitos, jonka palveluja kylässä toimivien tehtaiden ja liikelaitosten henkilökunta käytti.
Lokakuussa 1984 Strömbergin henkilökuntaa säikäytti tiedote mahdollisesta liesituotannon myynnistä markkinointiyhtiö Liesimyynti Oy:lle. Strömbergillä oli ollut pitkään yhteistyötä Ab Electroluxin kanssa. Oy Liesimyynti, joka huolehti Strömberg-liesien markkinoinnista, oli Kymi-Strömbergin ja AB Electroluxin yhteinen yhtiö, jonka osakkeista Kymi-Strömberg omisti 49 % ja Electrolux loput. Tämä tiedote sai Kauhajoen tehtaan henkilökunnan "takajaloilleen". Aronkylän tehtailla työskenteli tuolloin noin 400 henkilöä, joista kuutisenkymmentä oli toimihenkilöä. Pelättiin ainakin 200 työpaikan vaarantuvan mikäli liesivalmistus myytäisiin Electroluxille, joka koettiin ostajaksi, vaikka kauppaa käytiinkin Liesimyynti Oy:n kanssa. Kaikkien henkilöstöryhmien allekirjoittamia vetoomuksia lähti Kauhajoelta yhtiön hallitukselle. Eikä ainoastaan Kauhajoelta vaan myös Vaasan tehtaiden henkilökunta vastusti strömbergiläisen perinteen, korkealuokkaisen kotimaisen lieden valmistuksen myyntiä. Kymi-Strömberg Oy:n pääjohtaja, vuorineuvos Fredrik Castren, myyvänä osapuolena ja Liesimyynnin ja Suomen Electroluxin toimitusjohtaja, kauppaneuvos Matti Mutikainen olivat tuohon aikaan yhtä epätoivottuja vieraita Aronkylässä Kauhajoen tehtaalla.
Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että firma "halkaistiin" kahtia, ja Kymi-Strömbergille jäi sähkölämmittimien ja vedenlämmittimien valmistus, joiden osuus liikevaihdosta oli n. 45 milj.mk ja henkilökunnasta 30 toimihenkilöä ja 130 työntekijää. Liesimyynnin leipiin siirtyi 30 toimihenkilöä ja 200 työntekijää sekä n. 65 milj.mk:n liikevaihto. Välillä tuntui kuin entisistä työkavereista olisi tullut verivihollisia, ennenkuin tilanteeseen vähitellen totuttiin. Tietynlainen kyräily jäi kuitenkin leijailemaan ilmaan, tahdottiin sitä sitten tai ei. Väliseiniä rakennettiin kuin konsanaan Berliinin muuria. Tehdaspinta-ala oli tuolloin kokonaisuudessaan 4,2 hehtaaria.
Liesitehtaan nimeksi tuli Oy Liesimyynti-Spisförsäljning Ab ja johtajaksi nuori DI Lassi Nurmi Porista. Tähän saakka oli totuttu toimimaan Vaasaan päin. Nyt yhteydenotot toimivat pääasiassa Helsinkiin ja Poriin päin. Rosenlewin jääkaappien valmistus Porissa oli siirtynyt jo aikaisemmin Electroluxin omistukseen. 1980-luvulla Electrolux omisti 14 tehdasta/yksikköä eri puolella Suomea. Kymi-Strömberg jatkoi sähkölämmittimien ja vedenlämmittimien valmistustaan Kauhajoella edelleen samoissa tiloissa. Keittolevyjen valmistus Kauhajoella lopetettiin keväällä 1986 kun ne alettiin ostaa ulkomailta.
Liesiä valmistavan yksikön omistus ja nimi muuttuivat vielä kerran 1980 luvun loppupuolella. Oy Electrolux osti koko Liesimyynnin ja näin tehtaan nimeksi tuli Oy Electrolux Ab-Kauhajoen tehdas. Tämä nimenmuutos ei kuitenkaan aiheuttanut suurempia muutoksia henkilökunnassa ja töissä. Tehtaanjohtaja vaihtui ja siirryttiin Kari Magnussonin aikaan. Töitä riitti, uusia linjoja rakennettiin ja tuotantoa uudistettiin. Monet työntekijät uskalsivat ottaa lainaa ja rakentaa omakotitalon, olihan toimeentulo turvattu. "Täältä minä sitten jään joskus eläkkeelle" oli monen mielessä käynyt ajatus.
Tehtaan lopettamisesta alkoi 1990-luvulle tultaessa liikkua kaikenlaisia huhuja, mutta niihin ei haluttu uskoa, olihan juuri satsattu uusiin tuotantolinjoihin ja tehtaan tuottavuus oli saatu nostettua hyvälle tasolle. Tehtaan alasajo oli kuitenkin päätetty jo ylemmillä tasoilla ja tieto henkilökunnalle oli kuin pommin räjähdys. Ainut lohtu asiassa oli se, että ikävä kohtalo koski kaikkia työntekijöitä. Eniten se tietysti koski niitä perheitä, joista molemmat olivat tämän saman työnantajan palveluksessa. Liesien valmistus Kauhajoen Aronkylässä loppui kesäkuun lopussa 1991. Kymi-Strömberg oli myynyt sähkölämmitin- ja vedenlämmitinvalmistuksensa Högforsille, joka jatkoikin toimintaansa 1990-luvun puoliväliin saakka siinä hallissa, joka oli ensimmäisenä rakennettu Strömbergille Aronkylään. Myös Högfors lopetti toimintansa Kauhajoella ja siirsi tuotantonsa muille tehtailleen.
Runsaan 15 vuoden ajan 4,2 hehtaarin suuruinen alue tarjosi suurelle määrälle töitä. Moni toimihenkilö muutti Vaasasta Kauhajoen tehtaalle ja työntekijöitä tuli aina Ruotsia myöden. Omakotitalorakentaminen lisääntyi huomattavasti, uskallettiin ottaa lainaa ja rakentaa, olihan turvattu työpaikka. Henkilökunnassa oli paljon nuoria perheellisiä, keski-ikä oli varmaankin 30-40 ikävuoden välillä. Töiden loppuessa monet olivat 40-50 ikävuoden tuntumassa, jolloin uuden työpaikan saanti oli jo vaikeaa. Suuri osa, varsinkin naisista, on saanut kokea mitä on olla "pätkätöissä" vuodesta toiseen. Melko pieni on varmaan se henkilömäärä, joka on saanut pysyvän tai pidempiaikaisen työpaikan Rompan vuosien jälkeen.
Tänä päivänä tuo 4,2 hehtaarin alue on jälleen täynnä työpaikkoja. Entisen Rompan seinien sisällä toimii lähes 30 yritystä, jotka työllistävät parisensataa henkilöä. Parkkipaikat ovat täynnä autoja aivan kuin tuolloin 1980-luvun hyvinä vuosina. - Hyvä näin.