Kristiina Kanerva
LAHTIHARJU OY
Terijokelainen Eeva Taskinen aloitti liiketoiminnan 1910-luvulla, hän
oli jäänyt leskeksi ja perheelle oli saatava elanto. Hän
kutoi tyttäriensä kanssa käsin lapasia, kaulaliinoja, myssyjä
ja paitoja. Neuleet käytiin myymässä Pietarin torilla. Tuotteet
menivät hyvin kaupaksi ja Eeva alkoi teettää neuleita myös
naapurien emännillä. Pian neuletuotteita ei tarvinnut enää
lähteä Pietariin myymään, vaan ne myytiin Terijoen torilla
tuhansille kesävieraille.
Eeva Taskinen sai 4.11.1913 liikkeenharjoittajan luvan, perusti oman yrityksen
ja vuokrasi kauppapuodin, jossa myytiin naisten käsitöitä
ja ruokatavaroita. Vanhin tytär Miila (s.1896) lähetettiin Pietariin
kutomakursseille opettelemaan konekudontaa, jonka jälkeen hankittiin
ensimmäinen kutomakone.
Vuonna 1919 kutomon toimitusjohtajaksi tuli Miilan aviomies Iisakki Lahtiharju
(s.1895 Kurikka, k.1985 Kauhajoki). Kutomo kehittyi ja laajeni nopeasti,
1920-luvulla työntekijöitä oli jo yli 200 ja valmiita tuotteita
myytiin koko maassa. Pulavuosina 1929-31 tuotteiden menekki väheni
ja toiminta oli pientä. Kutomon tuotanto laajeni jälleen pulavuosien
jälkeen entisiin mittoihin. Terijoelle saatiin 1930-luvun alkupuolella
sähkö Imatran sähköltä, jolloin hankittiin sähkökäyttöisiä
kutomakoneita.
Syksyllä 1939 sodan uhan alla tehtaan työntekijät evakuoitiin
Heinolaan. Marraskuun lopussa puolustusvoimat määräsi, että
käsikäyttöisiä kutomakoneita ja villalankavarastoja
oli siirrettävä Viipuriin. Suuret automaattikoneet jäivät
Terijoelle. Viipurissa toimintaa ei voitu aloittaa ja pommitusten alettua
kutomakoneet ja tarvikkeet siirrettiin junalla Kyläjoelle. Kutomon
työntekijöistä 40 lähti pohjoiseen jatkamaan työtään
uudessa kutomossa.
Lahtiharjun perhe matkusti evakkoon Kurikkaan, Iisakin synnyinpitäjään.
Kutomo oli pitkän matkan takana pohjoisessa, josta Iisakki halusi siirtää
sen Kurikkaan, tähän hän ei kuitenkaan saanut kunnnaisiltä
lupaa. Kieltävän vastauksen saatuaan Iisakki kääntyi
Kauhajoen kunnanisien puoleen, joilta sai myöntävän vastauksen.
Keväällä 1940 perhe muutti ostamaansa taloon Kauhajoen kirkolle.
Talon alakerran liikehuoneistossa aloitti toimintansa kangas- ja lyhyttavarakauppa,
jonka johtajana toimi Toivo Tammisto.
Iisakki Lahtiharju ei heti etsinnöistä huolimatta löytänyt
kutomolle sopivia toimitiloja. Syksyllä hän osti Aronkylästä
entisen metsänhoitaja Vierimaan talon. Kutomon koneet ja langat kuljetettiin
Torniosta junalla uuteen taloon, jossa oli suuret korkeat huoneet. Entiset
työntekijät muuttivat myös Kauhajoelle. Uusia työntekijöitä
koulutettiin ja kutomotoiminta laajeni.
Kutomo tarvitsi uudet ajanmukaiset toimitilat ja rakennustyöt aloitettiin
keväällä 1956, harjakaisia vietettiin kesäkuun alussa.
Tehdasrakennuksen oli suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto, pääurakoitsijana
toimi Koiviston rakennusliike. Rakennuksen pinta-ala oli 1000 m2 ja siihen
tuli tilavan ja valoisan työsalin lisäksi rakka-aine- ja valmisvaatevarastot,
työnjohtajan huone ja konttoritilat sekä erillinen ruokala, työntekijöiden
sosiaalitilat ja vahtimestarin asunto. Uuden tehdasrakennuksen avajaisjuhlaa
vietettiin 20.10.1956.
Vuoden 1963 Kauhajoen joulun artikkelissa kerrotaan Lahtiharjusta seuraavasti:
"Tehtaan valmistusohjelmaan kuuluu kaikki neule ja trikootuotteet lukuunottamatta
sukkia ja alusvaatteita. Tehtaan tuotteitten myyntialueena on koko maa.
Kuosissa seurataan mannermaista tyyliä, ja niiden joukosta jokainen
löytää mieleisiänsä." Ja jos kävi niin,
että mallistosta ei löytynyt mieleistä asiakkaan haluama
vaate valmistettiin erikseen tilauksesta.
Liikkeen johto siirtyi 1960-luvun alussa Miilan ja Iisakin pojalle Tapani
Lahtiharjulle (s.1924). Tuolloin Lahtiharju oli Kauhajoen suurin naisalan
työnantaja, työntekijöitä oli 120-140. Maisteri Tapani
Lahtiharju kuoli vuonna 1977, jonka jälkeen vuodesta 1978 lähtien
tehtaan toimitusjohtajana toimi hänen vaimonsa Aune Lahtiharju (s.1926).
Kutomon toiminta supistui ja 1970-luvun lopulla työntekijöitä
oli enää noin 40-50, tuotannosta 10% meni vientiin. Kilpailu Aasian
halpatuontimaiden tuotteiden kanssa oli kovaa ja kannattamatonta.
Yrityksen toiminta loppui kokonaan 70-80-lukujen vaihteessa.
Lähteet
Aejmelaeus, Salme, Kaksi lakeutta. Hämeenlinna 1989.
Aejmelaeus, Salme, Täyttä elämää. Hämeenlinna
1994.
Kauhajoen joulu 1963, artikkeli Kauhajokista teollisuutta.
Kauhajoen kunnallislehti 12.6.1956 ja 30.10.1956.
Tuomikoski, Heikki (toim), Yrittävä eteläpohjanmaa 80 osa1.
Alavus 1979. |
